VAROITUS. Tuleva kirjoitus paljastaa yksityiskohtia Black Rock Shooter - OVA  -animesta. Jos et siis halua tietää kyseisestä tuotoksesta mitään etukäteen, lopeta lukeminen tähän.

Black Rock Shooter on hieman joka alalle laajentunut fani-ilmiö, joka tähän mennessä on tuottanut OVA-animen, PSP-pelin, Vocaloid-kappaleen sekä läjittäin erilaisia oheistuotteita figuureista pehmoleluihin. Ilmiö pohjimmiltaan on aina ollut minulle hieman outo ja vieras, mutta pääsin siihen jotenkuten sisälle kun aloin kuunnella Vocaloideja ja törmäsin Miku Hatsunella tehtyyn Black Rock Shooter - kappaleeseen, joka kertoo kyseisen tuoteperheen keulakuvasta, Miku Hatsunea hieman muistuttavasta mustiin pukeutuvasta supersankarista. Vähän aikaa sitten päätin lopultakin katsastaa OVA-animen, sillä BRS-aiheisten tuotteiden näkeminen joka puljussa sai minut kiinnostumaan ilmiöstä pikkuisen enemmän. Kaverini oli myös suositellut animea joskus keväällä sen katsottuaan ja koska pätkä ei ollut kovin pitkä, päätin minäkin ottaa sen tarkastelun alle ja jakaa kokemukseni tässä yhteisesti.

Black Rock Shooterin juonta on lähes mahdotonta selittää siinä järjestyksessä, jossa se animessa esitetään, joten menen siitä missä aita on matalin ja selitän juonen kronologisessä järjestyksessä. Yläaste alkaa ja koulutytöt Mato Kuroi ja Yomi Takanashi ystävystyvät heti ensimmäisenä päivänä. He liittyvät samassa hallissa harjoitteleviin urheilujoukkueisiin. Ensimmäinen kouluvuosi kuluu nopeasti, mutta toisena vuonna tytöt kohtaavat hirvittävän pettymyksen, sillä he huomaavat joutuneensa eri luokille. Ystävyyden ylläpito alkaa pikku hiljaa vaikeutua ja Yomi tulee mustasukkaiseksi, koska Mato viettää enemmän aikaa koripallojoukkueensa managerin Yuun kuin hänen kanssaan. Sitten Yomi katoaa ja Mato huolestuu todella, sillä tämä ei edes vastaa tekstiviesteihin. Hän ei löydä ystäväänsä edes heidän salaisesta paikastaan, mutta silloin Black Rock Shooter ilmestyy Matolle ja hahmot yhdistyvät ja siirtyvät shakkiruutuvoittoiseen rinnakkaistodellisuuteen. Siellä vaelleltuaan Black Rock Shooter lopulta löytää sarvipäisen Dead Masterin, jonka kanssa ajautuu kaksinkamppailuun. Taistelu päättyy Dead Masterin putoamiseen jyrkänteeltä ja tämän vallassa ollut Yomi pelastuu. Happy end? Ei ehkä ihan, sillä aivan pätkän lopussa näemme, että kumppanuuskolmikon kolmas jäsen, Yuu, alkaa puolestaan käyttäytyä omituisesti...

Simppeliä? Ehkä, jos tapahtumat esitettäisiin kronologisessa järjestyksessä. Sitä BRS ei kuitenkaan tee, vaan pätkän aikana vuorottelevat normaalia koulutyttöelämää kuvaavat kohtaukset sekä Black Rock Shooterin vaeltelut ja taistelut rinnakkaistodellisuudessa. Tapahtumat esitetään näin ollen näennäisen mielivaltaisessa järjestyksessä, mutta kun ideasta saa kiinni, voi moisesta aikatasoilla leikittelevästä kerronnasta jopa nauttia. Minä en kuitenkaan tajunnut BRS:stä pätkän katsottuani yhtään mitään, mutta onneksi YouTubesta löytyvät "minäpä selitän teille tyhmille miten se tarina menee koska en jaksa kuunnella kitinöitänne siitä miksette ymmärrä mitään" - videot pelastivat ja sen jälkeen epäkronologisesti etenevä juoni vasta aukeni minulle(kin) tyhmälle. Tämän seurauksena tulin myös siihen lopputulokseen, että BRS oli ihan katsottava animu. Erinäiset ongelmat kuitenkin vaivaavat tätä pläjäystä, vaikka sillä oli myös hyvät hetkensä.

Kehut ja haukut aloittakoon sananen animoinnista. Animointi oli kautta linjan hyvännäköistä ja varsin nautittavaa, ei ehkä teknisesti parasta mutta tyylikästä ja näiltä osin kaikki oli kunnossa. Shakkiruutumaailma oli tyylikkäästi toteutettu ja taistelutkin näyttivät hyvältä, mutta kaiken kaikkiaan taistelua OVA:ssa oli aika vähän ja pääpaino oli koulutyttöjen kolmiodraamassa, mutta tästä lisää tuonnempana. Hahmodesignit olivat kivoja ja pidin erityisesti siitä, miten hahmojen silmät oli piirretty. Black Rock Shooter ja Dead Master ovat synkän tyylikkäitä hahmoja enkä edes ihmettele, miksi he ovat saavuttaneet laajan suosion muun muassa animefiguureiden keräilijöiden piireissä. Koulutytötkin ovat ihan söpöjä, mutta kyllä shakkiruutumaailman (anti)sankarit varastavat show'n joka kerta ruudussa vilahtaessaan.

Tyylikäs toteutus ei ikävä kyllä jatkunut enää käsikirjoitusosastolla, sillä juoni on niin totaalinen klisee ettei tosikaan. Monettakohan kertaa näemme taas tämän saman ystävysten välisen mustasukkaisuuskolmiodraaman, joka on tuttu kiljoonista niin läntisen kuin itäisenkin populaarikulttuurin tuotoksista. Omaperäisyys oli näin ollen tiessään ja pakkaa oli pyritty sotkemaan esittämällä tapahtumat eri järjestyksessä kuin ne tapahtuivat. Tämä ei kuitenkaan piilota sitä tosiseikkaa, että juonessa ei ollut juuri mitään omaperäistä ja hahmotkaan eivät olleet järin persoonallisia. Ystävyysduon Mato - Yomi roolit olivat tyypillinen ujo ja puhelias ja shakkiruututodellisuudet sankareista vain yksi ylipäätään puhui koko animen aikana. Juonellisesti BRS ei siis tarjonnut mitään muuta ihmeellistä kuin erikoisen tapahtumien esitystavan. Mutta tiedättekös mitä? Minä todella jaksoin seurata koulutyttöjen suhdessotkuja mielenkiinnolla ja olla jopa huolissani siitä, miten heille loppupeleissä kävisi. Vaikka hahmot ja tarina eivät omaperäisyydellä juhlineetkaan, oli asetelmassa silti jotakin sen verran vetoavaa, että siihen kykeni keskittymään ja hahmoihin jopa samaistumaan. Liekö syynä sitten se, että tapahtumasarja on (shakkiruutuosuus poisluettuna) sen verran todellinen, että sen voisi kuvitella käyvän kenelle hyvänsä ystävyyskaksikolle. Kliseisyydestä huolimatta BRS onnistui siis herättämään minussa tunteita, mikä tietysti on hyvä juttu. Osa BRS:n katsoneista varmasti odotti näyttävämpää showdownia sankareiden välillä ja puhisi ruutujensa edessä tuskastuneena kaikkeen koulutyttöhömpötykseen, mutta minä nautin molemmista puolista vaikka käsikirjoituksen ongelmat tunnistankin.

Käsikirjoituspuolella kompastutaan kliseiden lisäksi katsojille vihjailuun, joka tuo koko animeen ikävän mainosfilmin sivumaun. Aivan BRS:n alussa nimittäin nähdään Black Rock Shooter taistelemassa pitkähiuksisen, suurta moottorisahaa heiluttavan sarvipäätytön kanssa, mutta parin hassun alkuminuutin lisäksi tähän hahmoon ei edes viitata koko loppuanimen aikana, mikä on erittäin häiritsevää ja kaiken lisäksi ärsyttävää. Sarvipäisen Black Gold Saw'n lisäksi pääsemme pariin otteeseen näkemään vilahduksen lyhythiuksisesta, niin ikään shakkiruututodellisuutta asuttavasta taistelijatytöstä, jolla on suuret metalliset käsivarret ja luurankohäntä. Tätäkään hahmoa ei sen enemmän animen aikana selitetä, vaan katsojan pääteltäväksi jää se, että tämä hahmo on mahdollisesti Maton toinen ystävä Yuu ja että tulemme varmasti näkemään lisää hänen edesottamuksiaan ensi talvena tulevassa Black Rock Shooter - animessa! Pysykää siis kuulolla, niin saatte selville lisää näistä kahdesta täysin selittämättömästä hahmosta, joita aiomme mahdollisesti käsitellä enempi vasta todellisessa animessa!

Vaikka BRS:stä jollain tasolla pidinkin, näiden käsikirjoitus- ja hahmo-ongelmien takia koko anime tuntui pääosin pelkältä tulevan Black Rock Shooter - animen mainosfilmiltä, teaserilta, joka vasta aukaisee tulossa olevan hienon tarinan (?). Tuntuu hieman siltä, että OVA:n juoni on hieman huolimattomasti kasaan kyhäisty ja käsikirjoitustiimi on siirtynyt ripeästi ideoimaan jänniä juttuja varsinaiseen tulossa olevaan animesarjaan. Katsojille heitellään epämääräisiä viittauksia tulossa olevista hienoista taisteluista Black Rock Shooterin ja tämän uusien vastustajien välillä ja oheiskrääsää valmistavat firmat kiittävät, sillä tuotevalikoimaan on näin ollen lisättävänä kaksi muutakin hahmoa Black Rock Shooterin ja Dead Masterin lisäksi. Ja sillä ei tietenkään ole mitään väliä, ettei näistä hahmoista tiedetä oikeastaan mitään - ainakaan vielä. Mainosfilmin maku jäi päällimmäisenä mieleen OVA:n katsottuani, mikä tietysti söi hieman ideaa koko katselukokemukselta.

Yhteenvetona voisin heittää, että BRS oli oikein katsottava anime, joka kuitenkin viime metreillä kompastuu käsikirjoitukseensa. Aikatasoilla pelaamisesta plussaa, mutta sen ja animoinnin lisäksi OVA ei katsojille oikein muuta annakaan. Anime ei ole pitkä, joten sen katsomista kannattaa harkita, vaikka jonkinsorttista mainostamistakin on havaittavissa. BRS onnistui kuitenkin tekemään juuri sen minkä pitääkin minun kohdallani: haaveilen hienoista BRS-aiheisista figuureista ja aion katsastaa tulevasta animesarjasta ainakin ensimmäisen jakson, kunhan se esitykseen talvikaudella saadaan. Black Rock Shooter, olet iskenyt Rock Cannonilla uusinta uhriasi päin näköä.

PS. Loppuun pakko vielä heittää hieman tahatonta komiikkaa matkan varrelta. Maton nimihän on suomalaisittain hieman huvittava ja vain suomalaisittain ymmärrettävää huonohkoa huumoria löytyy kohtauksesta, jossa Yomi sanoo "Mato? Onpa sinulla kaunis nimi!". Näin.