Edellisessä kirjoituksessa käsitellyn Axis Powers Hetalian lisäksi toinen kestofanituskohteeni on lakimiespelisarja Ace Attorney. Innokas - tai tuolloin vielä vähemmän innokas - asianajaja Phoenix Wrightin ja kumppaneiden seikkailujen pelaaminen ja fanittaminen alkoi vuonna 2008, jolloin huomasin Nintendon suomisivuilla ilmoituksen pian ilmestyvästä, uudesta Ace Attorney - pelistä, joka kantoi nimeä Apollo Justice. En ollut ikinä pelisarjasta kuullutkaan, mutta luin artikkelin ja katsoin trailerin ja mielessäni alkoi kyteä mielenkiinto peliä kohtaan. Tässä vaiheessa on todettava, että minulla oli silloin nyt huvittavalta tuntuvia ennakkokäsityksiä hahmoista ja pelistä noin yleensäkin, mutta se ei nyt ole tärkeää. Keväällä sainkin sitten pelin syntymäpäivälahjaksi, mutta aluksi pelaaminen takkusi todella enkä päässyt yhtään eteenpäin. Innostuin kuitenkin pelistä ja jouluna sain käsiini vastajulkaistun Trials and Tribulationsin, josta AA-faniuteni lähti kunnolla liikkeelle ja pelaaminenkin alkoi sujua. Myöhemmin kaksikolle seuraa tekivät Justice For All, Phoenix Wright: Ace Attorney sekä viimeisin Ace Attorney Investigations. Kaikki pelit on pelattu läpi, jotkut tapaukset useampaankin kertaan ja  rakkaus pelisarjaa kohtaan on suuri.

Mutta ei taustakuvausta sen enempää, vaan siirrytään varsinaiseen asiaan, nimittäin kolmen ensimmäisen pelin päähenkilöön ja myös neljännessä pelissä esiintyvään Phoenix Wrightiin, asianajajaan, joka ei milloinkaan anna periksi ja uskoo asiakkaidensa syyttömyyteen viimeiseen asti. Päähenkilöydestään huolimatta Phoenix on persoonallinen hahmo - ehkä jo hieman liiankin persoonallinen. Herra Wright on nimittäin muuttunut pelisarjan aikana radikaalisti useampaankin otteeseen, ja tässä pieni havaintoesitys näistä muodonmuutoksista.

Tutuimmalta varmasti näyttää keskimmäisen kuvan sinipukuinen lakimies täydessä työn touhussa. Tämä onkin se olomuoto, josta useimmat ihmiset pelejä edes pelaamatta Phoenixin tunnistavat ja jollaisena me fanit häntä olemme peluuttaneet. Mutta keitä ovat nämä kaksi laidoilla esiintyvää herraa, jotka kyllä ulkoisesti muistuttavat Phoenixia, mutta jotka eivät kuitenkaan vastaa sitä kuvaa sankarista, jonka olemme tottuneet näkemään?

Otetaanpa hiukan takapakkia ja muistellaan Phoenixin vaiheita. Ensimmäisessä pelissä saamme tietää, että Phoenixia vastaan järjestettiin koulussa luokkaoikeudenkäynti, koska tämän luultiin varastaneen Edgeworthin lounasrahat. Phoenix pääsi pinteestä ystäviensä Larry Butzin ja Miles Edgeworthin ansiosta ja sai heistä inspiraation tehdä päätöksen ryhtyä aikuisena asianajajaksi puolustaakseen kaikkia lain kouriin joutuneita (oikea rahavaraskin selvisi myöhemmin, mutta se ei ole nyt oleellista). Tämä selviää siis ensimmäisessä pelissä ja siinä tutustumme keskimmäisen kuvan sinipukuiseen, alituisesti epätoivoiseen ja kyynisiä ajatuksia viljelevään lakimieheen. Mutta Trials & Tribulations kääntää tämän aluksi loogiselta vaikuttaneen tapahtumaketjun päälaelleen.

T&T:n alussa pelataan Mia Feylla ja Mian puolustettavana on kukas muu kuin ensimmäisen kuvan pinkkipaitainen nuori Phoenix Wright, joka on syytettynä samassa koulussa opiskelevan henkilön murhasta, ainoana todistajanaan tyttöystävänsä Dahlia, jota Phoenix kutsuu "Dollieksi". Tämä Phoenix on flunssassa ja aivastelee jatkuvasti, itkee herkästi, vannoo rakkautta ja uskollisuutta ihanteellisena pitämälleen tyttöystävälleen ja on vieläpä kaiken kukkuraksi taideopiskelija. HETKINEN! Mitä tapahtui ensimmäisen pelin lapsi-Phoenixin ja tämän taideopiskelijan näyttäytymisen välissä? On nimittäin vaikea kuvitella, että niin päättäväisesti asianajajaksi tuloa suunnitellut Phoenix olisi yhtäkkiä heittäytynyt taideopintojen hämärään maailmaan. Asiaa on vaikea selittää, mutta kun nyt asiaa ajattelen, en olekaan aivan varma, päättikö Phoenix jo lapsena mihin ryhtyy (sekoitan varmasti Edgeworthin ajatuksiin), mutta joka tapauksessa myöhemmin hänestä tuli asianajaja tämän lapsuuden tapahtuman vuoksi. Ilmeisesti nuoruuden kapinoissaan Phoenix päättikin heittäytyä taidealalle ja meni siinä sivussa rakastumaan päättömästi petolliseksi osoittautuneeseen Dahliaan. Phoenixin taustoista tätä lapsuuden sattumaa lukuunottamattahan peleissä ei ole kerrottu mitään, joten käytännössä mikä tahansa selitys saattaa olla mahdollinen. Tämän taideopiskeluhässäkän jälkeen Phoenix kuitenkin rupesi asianajajaksi ja hänestä tuli vielä myöhemmin Mian alainen tämän lakitoimistoon. Ilmeisesti tämä oikeusjuttu muistutti Phoenixille jälleen kerran, mitä hän oikeasti haluaa ja hän sitten ryhtyi asianajajaksi. On myös arvoitus, miten itkeskelevästä nuoresta miehestä tuli kyynisesti ajatteleva ja epätoivossa rämpivä... no, nuori mies. Ulkonäköhän Phoenixilla ei pahemmin ole muuttunut: sama piikkitukka on ollut kuvioissa mukana aina.

Mutta sitten kolmanteen ja ehdottomasti hätkähdyttävimpään muodonmuutokseen. Kolme peliä saamme pelata Phoenixilla ja oppia tuntemaan hänen ajattelunsa ja luonteensa (ja välissä saada sokin hänen nuoresta olemuksestaan), mutta sarjan neljännessä pelissä meille esitellään jälleen erilainen Phoenix Wright. Tällä kertaa päähenkilönä on Apollo Justice, ja ensimmäisessä tapauksessaan hän puolustaa ketäpä muutakaan kuin Phoenix Wrightia epäiltynä Shadi Smithin murhasta venäläisessä ruokapaikassa, jossa Wright soittaa pianoa ja pelaa kellarissa korttia halukkaita vastaan. Tämä Phoenix on kryptinen tapaus, joka puhuu arvoituksellisesti eikä oikein anna juuri mitään tietoja itsestään. Hän on jättänyt asianajajan toimensa mutta asuu yhä vanhassa toimistossaan tyttärensä Trucyn kanssa ja häntä riivaa sama onnen ja epäonnen yhdistelmä kuin aikaisemmissakin peleissä.

HETKINEN! Kuinka kolmen ensimmäisen pelin asianajaja on muuttunut tyylikkäästä nuoresta miehestä pultsarilta näyttäväksi vähemmän nuoreksi mieheksi? Perhekuviot ja asianajajan toimen jättäminen kyllä selviävät myöhemmin neljännessä pelissä (mm. Trucy on Phoenixin adoptiotytär josta hän huoletii tämän molempien vanhempien kuoltua/kadottua), mutta jälleen kerran ihmetystä herättää Phoenixin täysin muuttunut persoona. Entiseen Phoenixiin verrattuna tämä mies tuntuu aivan eri henkilöltä ja vaikutelma lisääntyy, kun pelin loppupuolella päästään taas hetkeksi nuoren Phoenixin saappaisiin. Koskaan aiemmin ei Phoenix ole antanut itsestään niin mysteeristä kuvaa kuin tässä pelissä ja kaiken huipuksi hänen ulkoasunsakin on muuttunut kertaheitolla - joskin osasyynä tähän on hahmon vanheneminen. Ihmetyttä herättää myöskin se, miten Phoenix on päätynyt lahjattomaksi pianistiksi ja kortinpelaajaksi venäläiseen ravintolaan - käänne hahmon historiassa, jota ei selitetä mitenkään. Tämä vanhempi Phoenix ei myöskään kaihda lievää liikuskelua lain väärällä puolella, jota nuorempi Phoenix niin tiukasti vastusti. Samanlainen onni-epäonni Phoenixia kyllä vaivaa edelleen - auton töytäisystä hänelle jäi vaivoiksi pelkkä vääntynyt nilkka kun taas T&T:ssä rotkoon putoamisesta Phoenix sai sitkeän flunssan. Osittain Phoenixin käytöstä varmasti selittävät hänen vanhenemisensa, pettymys lakimiehen oikeuksien menettämisestä sekä äkillinen isäksi tulo. Mutta kun hahmon totaalista muuttumista niin luonteeltaan kuin ammatiltakaan ei mitenkään viitsitä selittämään, jää pelaajalle pelkkä hämmentynyt epäusko hänen kohdatessaan pelissä hahmon, jonka tulisi olla hänen niin tutuksi kokemansa Phoenix Wright ja joka nyt tuntuu aivan vieraalta. Apollon seikkailuista aloittavia tämä hahmon muuttuminen ei kyllä häiritse, mutta vanhoja AA-pelaajia Phoenixin muutos varmasti hämmensi.

Phoenix Wrightiin verrattuna hänen kilpailijansa ja ystävänsä, syyttäjä Miles Edgeworth on muuttunut huomattavasti vähemmän.

Edgeworthin taustat selitetään peleissä hyvin, joten muutos nuoren pojan puolustusasianajajahaaveista säälimättömäksi syytäjäksi on looginen ja saa motiivinsa ensimmäisen pelin neljännessä tapauksessa. Siinä isänsä murhasta järkyttynyt nuori Edgeworth päättääkin ryhtyä syyttäjäksi ja päätyy pahamaineisen Manfred von Karman hoiteisiin. Ensimmäisessä kuvassa nähtävä nuori Edgeworth muistuttaakin Manfredia niin pukeutumiseltaan, käytökseltään kuin eleiltäänkin. Oppi-isän neuvot ovat siis menneet viimeistä piirtoa myöten perille. Tämä nuori Edgeworth nähdään ensimmäistä kertaa Trials & Tribulationsin neljännessa tapauksessa Mia Feyn vastustajana molempien ensimmäisessä tapauksessa ja myöhemmin hänet nähdään vielä Ace Attorney Investigationsin neljännessä tapauksessa nuoren ja niin ikään juuri muuttumattoman Franziska von Karman kanssa.

Myöhemmin Edgeworth jatkaa hyvin samanlaisena, mutta vuodet syyttäjänä ja Phoenix Wrightin vastustajana pehmentävät tämän luonnetta ja erityisen paljon hahmoa muuttaa ensimmäisen pelin neljäs tapaus, jossa tämä joutuu itse syytetyksi. Pelkän voitontavoittelun sijasta Edgeworth tavoittelee totuuden löytämistä, joka paljastuu viimeistään Investigationsissa. Hänen tyylinsä ja olemuksensa pysyvät kautta pelisarjan samanlaisina eikä mitään suurta muutosta hahmon käyttäytymisessä oikeastaan tapahdu tätä lievää pehmentymistä lukuun ottamatta. Samanlainen kehityslinja on nähtävissä Manfred von Karman tyttären Franziskan hahmossa. Hänkin on pysynyt kautta pelisarjan samanlaisena, mutta liika voitontavoittelu on hänestäkin hävinnyt ja sen on korvannut inhimillisempi suhtautuminen oikeusjärjestelmään.

Neljännessä AA-pelissä eli Apollo Justicessa Edgeworth ei esiinny, joten voimme vain arvailla miltä hän mahdollisesti näyttäisi ja vaikuttaisi tässä pelissä. Luultavasti Edgeworth ei juuri olisi muuttunut ja hän olisi ehkä saattanut asua pidempiä aikoja ulkomailla, joissa vierailee ahkerasti muissakin sarjan peleissä. Vanhentunut herra toki olisi, mutta millaiseksi hänen suhteensa esimerkiksi Phoenixiin ja Apolloon muodostuisi, on täysin hämärän peitossa. Apollon seikkailut eivät kuitenkaan vielä toistaiseksi ole saaneet jatkoa, vaikka herkullisia juonenkäänteitä jäi vielä ensimmäisen pelin loputtua avoimiksi. Jos toinen Apollo-peli joskus tehdään, toivon kovasti, että se sisältäisi enemmän vanhoista peleistä tuttuja hahmoja, kuten Edgeworthin, Franziskan, Mayan, Pearlin, Gumshoen ja Larryn. Sitä odotellessa!

Lopputulemaksi voin vielä sanoa, että olen aina pitänyt Edgeworthia kiinnostavampana hahmona kuin Phoenixia vaikka molemmista pidänkin. Edgeworthin taustat on otettu hyvin selville ja hahmo on pysynyt hyvin samankaltaisena kautta linjan ja kaikki hänen muutoksensa ovat hyvin selitettävissä. Pelin päähenkilö eli tässä tapauksessa Phoenix sen sijaan on jätetty ilman tarkempia taustakuvauksia ja hän on sarjan aikana muuttunut useammankin kerran ja täysin päinvastaiseksi kuin mihin olemme tottuneet. Loogisuutta puuttuu Phoenixin vaiheista ja useinhan pelissä juuri päähenkilö uhkaa jäädä eniten statistin rooliin kun liuta muita mielenkiintoisempia hahmoja värikkäine tarinoineen pyörii ympärillä. Jos Ace Attorney-pelisarjan seikkailut siirtyvät vielä Apollonkin jälkeen enemmän tulevaisuuteen uusine asianajajineen, en välttämättä enää halua tietää, millainen Phoenix siellä sitten seikkailisi.