Jotakin on tapahtunut.

Olen kääntänyt niin takkini, selkäni kuin sisälmykseni ja hylännyt kaiken sen, mikä minulle on pyhää.

Olen alkanut kuunnella Vocaloid - musiikkia.

Pitäisiköhän hakeutua hoitoon?

 Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä.

Suhteeni Vocaloideihin on aina ollut jokseenkin monimutkainen. Jotta ymmärtäisitte omantunnontuskani Vocaloid - kappaleiden kuuntelemisesta aiheutuen, selvennän hieman historiaani Mikun, Kaiton, Rinin ja kumppaneiden seurassa.

Kun näin ensimmäisiä kertoja kuvia Vocaloideista, lähinnä Miku Hatsunesta, luulin kyseessä olevan joku taikatyttöanimen hahmo. Myöhemmin minulle jotakin kautta sitten valkeni, mitä Vocaloidit ovat, mutta en innostunut ilmiöstä sen kummemmin, sillä en juurikaan kuuntele japanilaista musiikkia. Ensimmäinen kuulemani Vocaloid - kappale oli vuoden 2009 Animeconin ryhmäcosplaykilpailussa kuultu Honey, jonka Vocaloideja cossannut ryhmä tanssi musiikin tahtiin. Kappaleen kuunteleminen oli yhtä kärsimystä, sillä laulu oli mielestäni järkyttävän huonosti tehty ja monotoninen koneääni kuulosti korvissani kamalalta. Kaiken huipuksi kyseinen kappale jäi pitkäksi aikaa päähän soimaan ja kirosin kaverilleni Vocaloid - kappaleiden kauheutta puolet loppupäivästä. Itse esityksessä ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta kappale oli mielestäni yksinkertaisesti järkyttävä ja ensikosketukseni Vocaloid - biiseihin oli näin ollen erittäin negatiivinen kokemus.

Seuraavaksi taisin törmätä Vocaloideihin Hetalia - fanivideoita katsellessani. Hetalia - fanityttöys kohotti ilkeän päänsä pian Animeconin jälkeen ja kaikenlaisten aiheeseen liittyvien videoiden tapittaminen YouTubesta kuului tietysti asiaan. Videoita selaillessani törmäsin NicoNico Dougasta ladattuun videoon, jossa Mikun World is mine - kappaleeseen oli tehty video Hetalian Amerikka ja Englanti päähenkilöinään. Video oli suloinen kuin mikä, mutta kappale aiheutti aluksi päänsärkyä ja hampaidenkiristelyä. Muutaman katselukerran jälkeen huomasin kuitenkin pitäväni World is minesta ja huomasin jopa hyräileväni sitä joskus itsekseni. World is mine tosin on mielestäni yksi parhaiten tehtyjä Vocaloid - kappaleita, mutta laskin tästä kappaleesta tykkäämisen säännön vahvistavaksi poikkeukseksi, sillä esimerkiksi erään Hetalia - videon katsominen jäi kesken, koska kappaleena oli käytetty Lukan ja Gackpoidin Go google it, joka oli taas aivan järkyttävä. Päätin siis pysytellä erossa Vocaloideista enkä edes yrittänyt kuunnella kappaleita. Sen verran kuitenkin annoin periksi, että aloin haaveilla Vocaloid - figuureiden hankkimisesta, koska olen aina pitänyt hahmoja suloisina ja katseenkestävinä.

Kului jonkin aikaa. Tänä kesänä olin sitten mökillä 8-vuotiaan serkkuni kanssa ja näytin hänelle deviantArtista Vocaloid-hahmojen pukemispelejä, joista hän piti ja joista osaa pidän itsekin varsin onnistuneina. Serkkuni ei tietenkään ilmiöstä mitään ymmärtänyt tai tiennyt, joten päädyin esittelemään hänelle YouTubesta joitakin Vocaloid - kappaleita joiden nimet onnistuin muistamaan. Kun sitten näytin IMITATION BLACK:in, huomasin yllätyksekseni kappaleen olevan yllättävän tarttuva ja hyvä ja saman vaikutuksen teki Black Rock Shooter. Kun sitten aikanaan mökiltä kotipuoleen läksin, pyysin Vocaloideja kuuntelevaa kaveriani lähettämään minulle joitakin Vocaloidejen biisejä ja armoton popitus saattoi alkaa. Entisestä Vocaloidejen vihaajasta oli kasvanut tiettyjä kappaleita nonstoppina kuunteleva uusi fani. En tiedä, miten tässä näin pääsi käymään, mutta Mikusta, Lukasta, Meikosta ja muista tuli pieni osa laajentamaan kuuntelemani musiikin haitaria. Ja kuten kuvasta jo näkyi, (toistaiseksi ensimmäinen) Vocaloid - figuuri kaunistaa jo kokoelmiani - ja lisää on tulossa.

Mikä tässä nyt mättää?

Miksi Vocaloidejen kuuntelu sitten aiheuttaa minulle niin suuria tunnontuskia? Yksinkertaisena syynä on se, että en ikinä ole kannattanut sitä ideologiaa, jota Vocaloidit Miku Hatsune etunenässään edustavat. Vocaloidit eivät ole oikeita laulajia. Ne ovat synteettisiä koneääniä, joilla kuka tahansa voi luoda mitä tahansa musiikkia vailla minkäänlaisia tekijänoikeuksia. Niin hyvä kuin uusimpien Vocaloid - sovellusten ääni onkin ja niin korkealle kuin ääni pystyy ikinä nousemaan, ei Vocaloid voi koskaan korvata aitoa ihmisääntä, lihaa ja verta olevaa laulajaa. Niin söpöjä Miku, Luka ja muut ovatkin, ne ovat vain 2D - hahmoja, joilla ei ole minkäänlaisia tunteita saati persoonallisuutta. Ne vain vaihtelevat kappaleen ja sen sanoman vaihtuessa. Oikea laulaja on henkilö, johon ihmiset parhaassa tapauksessa pystyvät samaistumaan ja päästä näkemään idolinsa antamaan kaikkensa hienoissa konserteissa. Eipä silti, että Vocaloidit eivät voisi pitää konsertteja, mutta kyllä se minun mielestäni on täysin eri asia nähdä oikea, elävä ihminen tietokoneella luodun piirroshahmon sijasta. Tosin sellaiset bändit kuten Gorillaz ovat tätä jo ennen Vocaloideja harrastaneet, mutta heidänkin taustallaan on oikeita ihmisiä eikä mitään syntetisaattoriääntä.

Pahin kauhuskenaario on tietysti se, että tulevaisuudessa “täydellisesti” laulavat Vocaloidit, autotune - ohjelmat sun muut ajavat aidon ja oikean lauluäänen edelle. Tätä jo musiikin harrastajana vastustan viimeiseen asti. Autotunella pystytään jo nyt korjaamaan ihmisäänen mahdollisia virheitä ja vireysongelmia eikä tiettyjen artistien tapauksessa ihmiset välttämättä koskaan pääse kuuntelemaan suosikkinsa laulavan aidosti livenä, sillä playbackin käyttö konserteissa on tietenkin mahdollista. Tämä on tietysti sääli, sillä useimmat artistit laulavat konserteissa paremmin ja aidommin kuin moneen kertaan äänitetyillä ja räätälöidyillä studioäänitteillä. Vocaloidit sen sijaan kuulostavat aina täysin samalta olosuhteista riippumatta. Vocaloidit eivät myöskään ulkonäöllisesti muutu miksikään ellei heistä sitten julkaista jonkinlaisia uusia versiota fanien ihasteltaviksi. Oikea, lihallinen artisti pystyy vaihtamaan imagoaan useita kertoja tai jopa operoimaan artistihahmonsa takaa, kuten vaikkapa Madonna ja Lady GaGa. Artistihahmon takana on joka tapauksessa aito, normaali ihminen ja tämä ratkaisu varmasti auttaa rajun mediamaailman puristuksissa olevia artisteja säilyttämään persoonansa ja rauhan yksityiselämässään. Vocaloid ei myöskään vanhene koskaan, vaan Miku Hatsune pysyy aina sievänä, 16 - kesäisenä teinityttösenä. Jättimäisten ulkonäköpaineiden kyllästämässä yhteiskunnassamme Mikuun ja muihin Vocaloid - hahmoihin kulminoituu monien tavoittelema ikuinen nuoruus ja kauneus. Vanhenemista ei oikea ihminen mitenkään voi välttää, joten apuun ovat tulleet kauneusleikkaukset ja muut vippaskonstit. Mielestäni monet artistit ja muut julkisuuden henkilöt muuttuvat kiinnostavammiksi vanhetessaan. Suosikkini Robbie Williamsin ääneen on tullut syvyyttä ja olemukseen aivan uudenlaista charmia miehen nyt jo vanhetuttua Take That - teiniajoiltaan.

Selväksi on siis tullut, että en missään tapauksessa tule nostamaan Vocaloideja ja muita konekonsteja aidon ihmisäänen ja henkilön rinnalle tai edes ohitse. Vocaloidit, autotune ja muut ovat kyllä ihan mukava lisäys musiikkimaailmaan, mutta hallitsevaksi suuntaukseksi näitä konekomistuksia ei minusta tulisi koskaan päästää. Vocaloid - kappaleita on ihan mukava kuunnella ja hahmot ovat toki suloisia, mutta kyllä minun suosikkiartistini loppupeleissä ovat joitakin muita kuin Miku Hatsune ja kumppaneita. Olen muutenkin aina kannattanut laajoja tekijänoikeuksia, vastustanut netistä lataamista (vaikka tähän on kyllä tullut epäsuorasti syyllistyttyä) ja erilaisia latausohjelmia, joten on kai selvää, miksi minusta tuntuu ihan pahalta kuunnella Vocaloideja. Mutta ei voi mitään - tietyt kappaleet ovat vain liian tarttuvia ja niitä jaksaa kuunnella useita kertoja peräjälkeen, oli esittäjänä sitten Miku Hatsune tai Robbie Williams.

Suosituksia, minultako?

Lopuksi voisin suositella ja kommentoida muutamia Vocaloid - kappaleita, joista itse pidän kovasti. Kovin monia kappaleita en ole kuullut ja tietoisesti en edes etsi lisää kuunneltavaa, joten suosikkini ovat fanipiireissä loppuun saakka kulutettuja, mutta aiheeseen vihkiytymättömille ihan hyvä ponnahduslauta Vocaloidien maailmaan. Kaikki löytyvät YouTubesta, joten en linkitä videoita tähän erikseen.

Megurine Luka - Just Be Friends
Ehkä paras kuulemistani Vocaloid - lauluista. Tarina on kovin yksinkertainen ja katkeransuloinen, mutta silti hieno ja suosittelen erityisesti katsomaan loistavan videon, joka kappaleeseen on piirretty. Vähäeleinen ja kaunis video melkein itketti minua ensimmäisellä katselukerralla ja kappaletta on tullut kuunneltua paljon.

Hatsune Miku - Love is War
Lukuisista Miku Hatsunen kappaleista suosittelen tätä biisiä, johon ihastuin kovasti ensi kuulemalta. Video on tyylikäs ja jopa taiteellinen, kappale melko tyypillistä rakkauden tuskan vuodatusta. Alun kiljaisu tosin kavaltaa koneäänen rumasti. Videolla esiintyvästä, mikrofoniin huutavasta Mikun hahmosta on tulossa figuuri vuoden loppupuolella/ensi vuoden alussa.

Kagamine Rin - Meltdown
Tämä kappale oli minusta niin kauan hyvä, kunnes kertosäe alkoi. Ihan totta: Rinillä on nätti ääni, joten minkä ihmeen takia lähes jokainen hänen biisinsä on pilattu järkyttävällä överikiljunnalla, joka ei edes kuulosta hyvältä. Ymmärrän kyllä, että kappaleiden tekijät haluavat esitellä, miten korkealle Rinin ääni taipuu, mutta joku raja, oikeasti! Övereistä selviää siedätyshoidolla ja tottumisen jälkeen kappaleesta arvostaa jo muutakin kuin säkeistöjä.

MEIKO - Cradle of Destiny
Tällaisia Vocaloid - kappaleiden pitäisi juuri olla: yksinkertaisia, mutta silti tarttuvia tanssijumputuksia. Tämän tyylisiin kappaleisiin Vocaloidejen äänet parhaiten taipuvat ja koneääni ei edes häiritse, kun muukin kappale on pelkkää koneen jumputusta. Meikolla on Vocaloideista ehkä se kaikkein paras ääni, ainakin minun mielestäni.

KAITO, Gackpoid, Kagamine Len - IMITATION BLACK
Tähän kappaleeseen koukutt umisesta alamäkeni alkoi. Video on erittäin hämmentävä ja Vocaloid - fanityttöjä ansiokkaasti palveleva tekele, jossa tytönvaatteissa liihotteleva ja neitimäiseltä muutenkin kuulostava Len pyörii Kaiton ja Gackpoidin ympärillä. Brr. Biisissä on silti sitä jotakin, josta minä nyt vain satun pitämään.

KAITO, MEIKO, Hatsune Miku - Hikuyou Sentai Urotanda
Ehkä tehokkaimmin koukuttanut Vocaloid - kappale eikä edes niin tunnettu tekele toisin kuin yllämainitut. Menkää ja kuunnelkaa.

Sen verran voisin vielä sanoa, että Vocaloidejen äänien suurimman synnin, eli konemaisuuden paljastaa armotta yksi kappaleissa usein käytetty sävellysratkaisu: nopeat juoksutukset eli paljon erikorkuisia ääniä nopeasti peräkkäin. En nimittäin ole onnistunut löytämään vielä yhtäkään Vocaloid - kappaletta, jossa juoksutus olisi onnistuttu tekemään niin, ettei ääni sen aikana kuulostaisi konemaiselta. Ja koska kaikkia toki kiinnostaa, kenestä Vocaloidista pidän eniten, voin paljastaa senkin. Suosikkini ovat Meiko ja Luka, miespuolisista Vocaloideista kenelläkään ei ole erityisen hyvää ääntä ja fanien tuottamia Vocaloideja ei ole juuri tullut kuunneltua. Miku Hatsune taas - no, hän on ehkä söötein Vocaloid ja äänikin on ihan hyvän kuuloinen, mutta kesätyökaverini kommentti kiteyttää mielipiteeni ehkä parhaiten: “Täähän kuulostaa joltain pikkuoravalta!”.

PS. Jos olette koviakin Vocaloidien kuuntelijoita, tulkaa toki heittelemään hyviä biisejä erityisesti Meikolta ja Lukalta. Uutta kuunneltavaa otetaan aina mielenkiinnolla vastaan!

PPS. Kesällä itselleni heittämä haaste lukea kaikki 42 Dragon Ball - pokkaria jää kyllä nyt tekemättä, sillä muutin pois kotoa ja jätin ehkä noin puolet kaikista mangoistani vanhempieni kotiin - myös Dragon Ballit saivat jäädä. Näin ollen ette saa eeppistä DB - aiheista postausta ainakaan lähiaikoina, pahoittelen kovasti mikäli joku ehti jo aiheesta innostumaan.

PPS. Blogini tarvitsee uuden, vähemmän tylsän ja raflaavamman nimen, joten kunhan olen keksinyt jotakin hauskaa, tulee blogin nimi muuttumaan. Osoite ei kuitenkaan muutu, joten nimenmuutoksesta ei aiheudu teille sen kummempaa haittaa. Ehdotuksia saa myös laittaa tulemaan, jos mielessä siintää jotakin fiksua.